Ostoskorisi on tyhjä!
Perinteisesti kansanlääkinnässä ihosairauksia on hoidettu tervalla ja pihkalla. Mikä näissä tuotteissa on se hoitava juttu?
Kirjoittaja
Koko kysymys: Perinteisesti kansanlääkinnässä ihosairauksia on hoidettu tervalla ja pihkalla. Vielä 70-luvullakin pihkasta tehtiin voidetta sekoittamalla johonkin emulsioon. Pihkavoidetta tehdään nykyään lääkkeeksi, se on käytössä joissain sairaaloissa ja sitä voi ostaa apteekista. Mikä näissä tuotteissa on se hoitava juttu?
Tervalla ja pihkalla on pitkä perinne ihosairauksien hoidossa, ja niiden lääkinnälliset ominaisuudet pohjautuvat erityisesti antimikrobisiin vaikutuksiin. Pihka sisältää terpeenejä, hartsihappoja ja lignaaniyhdisteitä, jotka estävät bakteerien ja sienten kasvua. Tutkimusten mukaan pihkasalva voi tuhota mm. multiresistenttejä sairaalabakteereja MRSA- ja VRE-bakteereja vahingoittamalla niiden soluseinämää ja -kalvoja, mikä tekee siitä tehokkaan esimerkiksi haavainfektioiden hoidossa.
Pihkasalvan käyttö on todettu turvalliseksi ja hyvin siedetyksi kliinisissä tutkimuksissa, joissa se nopeutti kroonisten haavojen paranemista. Esimerkiksi painehaavojen hoidossa pihkasalva oli tehokkaampi kuin hopeapitoiset sidokset, ja 94 % haavoista parani täysin tutkimuksessa mukana olleilla potilailla. Tervalla on samankaltaisia ominaisuuksia kuin pihkalla, mutta sen käyttöä rajoittaa tervan karsinogeeniset eli syöpää aiheuttavat yhdisteet.
Terva ja pihka toimivat hoitavina aineina, koska ne hillitsevät tulehdusta ja edistävät ihon uudistumista. Pihkasalva myös muodostaa suojaavan kerroksen iholle, mikä estää ulkoisten ärsykkeiden pääsyn vaurioituneelle alueelle.
Pihkavoiteen sisältämä luonnonhartsi on allergeeni ja jatkuva pihkavoiteen käyttö voi johtaa kontaktiallergian kehittymiseen, jolloin kaikki luonnonhartsia sisältävät tuotteet (pihkavoiteen lisäksi mm. monet laastarit ja teipit) muuttuvat kyseisen henkilön kohdalla käyttökelvottomiksi. Muutamalla prosentilla väestössä on luonnonhartsiallergia, jolloin pihkatuotteita ei voi käyttää
Lähteitä:
http://hdl.handle.net/10138/39074
https://www.duodecimlehti.fi/duo14412
Vastaa