Ihotaudit

  • Mitä luomitarkastuksessa tehdään?

    Olet saattanut huomata ihollasi uuden luomen, joka näyttää jotenkin poikkeavalta, tai vanha luomi on muuttanut muotoaan. Tai haluat vain varmistaa, että kaikki on kunnossa. Tällaisissa tilanteissa usein hakeudutaan ihotautilääkärin tekemään luomitarkastukseen.

    Etenkin ensimmäiseen luomitarkastukseen liittyy paljon kysymyksiä ja epävarmuutta siitä, mitä luomitarkastuksessa ylipäätään tapahtuu. Näihin kysymyksiin pyrin vastaamaan tässä blogitekstissä. Luomitarkastus on pääsääntöisesti nopea ja vaivaton tutkimus.

    Luomitarkastus alkaa keskustelulla

    Ensimmäiseksi käymme lyhyesti läpi, miksi olet tullut luomitarkastukseen. Onko jokin tietty luomi herättänyt sinussa huolta? Onko lähisuvussasi todettu ihosyöpää? Onko sinulla aiemmin todettu esimerkiksi poikkeavia luomia? Onko sinulta poistettu luomia aiemmin? Keskustelemalla saa usein hyvän kokonaiskuvan tilanteesta ja tällä tavoin myös itse huomaamasi poikkeavat luomet tulee huomioitua.

    Miten luomitarkastus tehdään?

    Luomitarkastuksessa tutkitaan koko iho kauttaaltaan, päästä varpaisiin – aina kuitenkin potilasta kuunnellen ja kunnioittaen. Iho ja luomet tutkitaan dermatoskoopilla, joka on käytännössä suurennuslasi ja valonlähde, jonka avulla voi nähdä luomen todellisen rakenteen tarkemmin. Dermatoskoopilla tutkiminen ei satu eikä se jätä ihoon jälkiä.

    Tutkimuksen edetessä potilaan tulee riisua vaatteet ylä- ja alavartalolta, jotta koko iho saadaan tutkittua. Alusvaatteet voi pitää päällä tutkimuksen ajan ja mikäli on huomannut alusvaatteiden alla poikkeavan luomen, tämä voidaan tarkastaa siirtämällä vaatetusta syrjään kyseisen luomen tai ihomuutoksen tutkimisen ajaksi. Usein tutkimuksessa edetään päästä ensin yläraajoihin ja sitten ylävartaloon, minkä jälkeen voi halutessaan pukea esimerkiksi paidan tai topin takaisin päälle ennenkuin siirrytään tutkimaan alaraajojen ja jalkaterien ihoa. Etenkin alaraajojen ja jalkaterien ihoa tutkittaessa potilaan on hyvä maata potilasvuoteella, jotta kaikki ihoalueet jalkapohjat mukaan lukien saadaan tutkittua. Tämän jälkeen voi pukeutua ja sitten yleensä keskustellaan jatkosuunnitelmasta.

    Tutkimuksen aikana on aina mahdollista kertoa ja huomauttaa, jos jokin tuntuu epämukavalta – ja tämä otetaan huomioon tutkimuksen aikana.

    Usein tutkimus kestää vain noin 10–15 minuuttia.

    Mikäli sinulla on hyvin runsaasti epätyypillisiä luomia ja muutamissa muissa tilanteissa luomiseuranta luomikuvauslaitteistolla voi tulla myös kyseeseen.

    Mitä jos löytyy jotakin epäilyttävää?

    Jos jokin luomi näyttää epätavalliselta, se on mahdollista poistaa koepalaksi ja tutkia tarkemmin, tai vaihtoehtoisesti luomea saatetaan seurata.

    Joissain tapauksissa suosittelemme luomen poistoa heti tarkempaa tutkimusta varten. Luomen poisto koepalaksi tapahtuu kivuttomasti paikallispuudutuksessa. Puudutus saattaa nipistää hiukan – toisinaan sitä ei edes tunne – ja itse toimenpide tämän jälkeen on kivuton.

    Jos luomi näyttää luomitarkastuksessa vain aavistuksen poikkeavalta, muttei tutkimuksen yhteydessä herätä epäilyä pahanlaatuisesta muutoksesta, on luomea mahdollista seurata kotona esim. kännykkäkuvin muutaman kuukauden välein ja mikäli luomessa tapahtuu muutoksia, tällöin koepalavarmistus voidaan tehdä myöhemmin. Luomiseuranta arvioidaan tilannekohtaisesti ja mikäli kuitenkin toivot luomenpoistoa koepalaksi, sekin on mahdollista toteuttaa.

    Miksi luomitarkastuksessa kannattaa käydä?

    Ihosyövän ennuste on sitä parempi, mitä aikaisemmin se havaitaan. Useimmat ihon luomet ovat hyvänlaatuisia, mutta joskus pieni, lähes huomaamaton muutos voi paljastua ihosyöväksi. Säännöllinen ihon tarkastus antaa mielenrauhaa ja mahdollisuuden puuttua ajoissa poikkeaviin muutoksiin.

    Luomitarkastus on nopea ja kivuton tutkimus!

    Tervetuloa luomitarkastukseen Ihotaloon!

    Lisätietoja minusta ja ajanvarauksesta tästä linkistä!

    – Lauri Heiskanen

  • Kielenalussiedätys eli allergian siedätyshoito kielenalustableteilla – Miten hoito tapahtuu ja onko se turvallista?

    Allergiaoireet voivat heikentää merkittävästi elämänlaatua – esimerkiksi siitepölyaikana. Kun tavanomaiset, oireita lievittävät lääkkeet eivät riitä, voi siedätyshoito tulla kyseeseen. Yksi nykyaikainen ja kotikäyttöön soveltuva vaihtoehto on kielenalussiedätys eli siedätyshoito kielenalustableteilla.

    Kielenalussiedätyksellä voidaan hoitaa esimerkiksi heinäallergiaa, pölypunkkiallergiaa sekä koivuallergiaa sekä näiden aiheuttamaa allergista nuhaa.

    Miten kielenalussiedätys toimii?

    Kielenalussiedätyksessä potilas ottaa päivittäin siedätyshoitovalmisteen tablettimuodossa, joka asetetaan kielen alle. Valmiste sisältää tarkoin määritellyn määrän allergiaa aiheuttavaa ainetta, kuten koivun, heinien tai pölypunkkien allergeeneja. Hoidon tavoitteena on vähitellen totuttaa elimistö allergeeniin niin, että allergiaoireet lievittyvät ja usein poistuvat kokonaan.

    Miten hoito aloitetaan?

    Hoito alkaa siedätyshoitoon perehtyneen lääkärin arviolla. Ensimmäinen tabletti otetaan hoitohenkilökunnan valvonnassa, ja potilaan vointia seurataan puolen tunnin ajan. Mikäli haittavaikutuksia ei ilmene, voi hoitoa jatkaa omatoimisesti kotona.

    Siedätyshoidot aloitetaan usein tammikuussa ennen siitepölykauden alkua. Hoito toteutetaan kalenterivuosittain, jotta Kelan lääkekatto tulisi myös hyödynnetyksi.

    Onko kielenalussiedätyshoito turvallista?

    Kyllä – kielenalussiedätyshoito on tutkitusti turvallinen hoitomuoto. Tyypillisimmät haittavaikutukset ovat paikallisia ja lieviä, kuten suun kutina tai turvotuksen tunne, erityisesti hoidon alkuvaiheessa. Usein nämä oireet lievittyvät parin ensimmäisen viikon aikana. Vakavat haittavaikutukset, kuten anafylaksia, ovat erittäin harvinaisia ja selvästi harvinaisempia kuin pistossiedätyksessä.

    Turvallisuuden varmistamiseksi potilaalle määrätään usein varalta lääkkeitä sivuvaikutusten minimoimiseksi.

    Kestääkö hoito pitkään?

    Kielenalussiedätyshoito kestää kolme vuotta, jonka aikana kielenalustabletti otetaan joka päivä. Päivittäinen hoito on tärkeää hoidon onnistumisen kannalta – satunnaiset tauot voivat heikentää siedätyshoidon tehoa ja vaikutusta.

    Lopuksi

    Kielenalussiedätyshoito on turvallinen, helppo ja nykyaikainen tapa hoitaa allergioita. Allergiaoireista ei tarvitse enää nykypäivänä kärsiä, ja mikäli allergialääkkeet (esim. antihistamiinit) eivät riitä pitämään allergiaoireita kurissa, kannattaa varata aika ihotautilääkärille arvioon siedätyshoidon osalta.

    Tablettisiedätyshoito mahdollistaa hoidon toteuttamisen kotona ilman pistoksia tai toistuvia sairaalakäyntejä. Allergiaoireita muistuttavia oireita voi esiintyä hoidon aluksi, mutta ne ovat yleensä lieviä ja ohittuvat hoidon jatkuessa.

    Siedätyshoitotabletit kerryttävät vuosiomavastuuta eli lääkekattoa, jonka täytyttyä loppuvuoden lääkkeet saa aina edullisemmin. Esimerkiksi koivutablettien osalta tarvitaan myös lääkärin laatima B-lausunto, jotta Kela-korvaus voidaan myöntää.

    Jos sinulla on allergiaoireita, jotka haittaavat arkea, suosittelen varaamaan vastaanottoajan, jotta voimme keskustella siedätyshoidon mahdollisuudesta. Teen kielenalussiedätyksiä Ihotalossa!

  • Syyhyn hoito – ja mitä tehdä, jos hoito ei auta?

    Syyhyn hoito – ja mitä tehdä, jos hoito ei auta?

    Syyhy on ikävä ja kutiseva vaiva, joka johtuu ihon alle kaivautuvasta syyhypunkista. Syyhy tarttuu erityisesti lähikontakteissa – esimerkiksi perheenjäseniltä, kumppanilta tai yhteisissä tiloissa asuvilta. Syyhy on hoidettavissa, kunhan toimitaan tarkasti ja järjestelmällisesti. Apua on myös saatavilla, vaikka ensimmäiset hoidot eivät olisikaan onnistuneet.

    Miten syyhyä hoidetaan?

    Syyhyä hoidetaan joko lääkevoiteella tai tablettilääkityksellä. Hoidon tärkein perussääntö on, että kaikki oireilevat ja heidän oireettomat lähikontaktit tulee hoitaa yhtäaikaisesti kahdesti, 7–10 päivän välein. Tämä estää uusien punkkien kehittymisen ja uusintatartunnan.

    Yleisimpiä hoitokeinoja ovat:

    • Permetriinivoide (apteekista ilman reseptiä, esim. Nix): Käytetään aikuisille ja vauvoille. Voidetta levitetään koko vartalolle, varvas- ja sormiväleihin, korvien taakse, nivusiin ja muille taivealueille – aikuisilla ei kuitenkaan kasvoille paitsi, jos pään alueella on oireita. Vaikutusaika yleensä yön yli.
    • Tenutex-voide (apteekista ilman reseptiä, bentsyylibentsoaatti + disulfiraami): Käytetään aikuisille ja lapsille. Voidetta levitetään runsaasti koko keholle ja annetaan vaikuttaa 24 tuntia. Hoito uusitaan viikon kuluttua.
    • Rikkivoide (reseptivalmiste): Tahraava ja voimakashajuinen, mutta tehokas – erityisesti tilanteissa, joissa muut hoidot eivät sovi. Levitetään kolmena peräkkäisenä iltana.
    • Ivermektiinitabletit (reseptilääke): Käytetään aikuisille ja yli 15 kg painaville lapsille, erityisesti silloin, jos voidehoidot eivät riitä. Tabletti otetaan ruokailun yhteydessä ja annos uusitaan viikon kuluttua.

    Syyhysiivous – tärkeä osa hoitoa

    Ilman huolellista siivousta syyhy voi uusiutua, vaikka itse hoito tehtäisiin oikein. Jokaisen lääkehoidon yhteydessä tulee:

    • Pestä 60 °C:ssa kaikki käytössä olleet vuodevaatteet, vaatteet, pyyhkeet ja kylpytakit.
    • Laittaa pehmolelut, korut, kuulokkeet ja muut pesuun sopimattomat, käytössä olleet tavarat jätesäkkiin viikoksi huoneenlämpöön (HUOM! Ei ulos, ei parvekkeelle eikä terassille).
    • Imuroida huolellisesti kaikki tekstiilipinnat – mukaan lukien sohvat, tuolit ja auton penkit.
    • Heittää pölynimurin pussi heti roskiin.

    Päiväkotiin tai kouluun voi palata yleensä jo 24 tunnin kuluttua onnistuneesta hoidosta – on kuitenkin hyvä ilmoittaa tartunnasta.

    Entä jos hoito ei auta?

    Jos kutina jatkuu viikkoja hoidon jälkeen, vaikka hoito on tehty ohjeiden mukaan, kyseessä voi olla:

    • Hoidon epäonnistuminen: Lääkevoide ei ole kenties levinnyt kaikkialle iholle, toinen hoitokerta on unohtunut, tai kaikkia lähikontakteja ei ole hoidettu yhtä aikaa.
    • Syyhysiivouksen epäonnistuminen: Jokin yksittäinen tavara, kuten sohvatyyny, karvainen avaimenperä tai muu vastaava riittää syyhypunkille elinpaikaksi, kunnes se hoitojen jälkeen tarttuu uudelleen ihmiseen aiheuttaen uuden syyhyn.
    • Syyhyn aiheuttama jälkikutina: Syyhyn jälkeen iho voi kutista ja oireilla vielä viikkoja, vaikka punkit on saatu pois. Tätä hoidetaan kortisonivoiteilla ja perusvoiteella – tarvittaessa myös antihistamiineilla.

    Jos syyhy uusii hoitokertojen jälkeen edelleen, ihotautilääkäri voi määrätä sinulle esimerkiksi yhdistelmähoidon.

    Älä jää oireiden kanssa yksin – ota yhteyttä, jos olet epävarma, onko sinulla syyhyä, onko hoito tepsinyt tai jos oireet jatkuvat pitkään hoidon jälkeen.

    Yhteenvetona

    Syyhyn hoito vaatii huolellisuutta, mutta sen saa kuriin, kun toimitaan järjestelmällisesti. Lähtökohtaisesti kaksi hoitokertaa, kaikkien lähikontaktien samanaikainen hoito, syyhysiivous ja kutinan hyvä jälkihoito ovat onnistuneen syyhyn hoidon peruspilarit. Jos epäilet itselläsi syyhyä tai edellinen hoito ei tuottanut tulosta, ota yhteyttä ihotautilääkäriin. Oikein hoidettuna syyhy on vain hetkellinen riesa.

  • Atopia ja atooppinen ihottuma – hoitovaihtoehdot ja vinkit?

    Atopia ja atooppinen ihottuma – hoitovaihtoehdot ja vinkit?

    Koko kysymys: Atooppinen iho – hoitovaihtoehdot? Mitä muuta voi kokeilla: elämäntavat uusiksi; mitä pitäisi tarkkailla? Veden juontia? Vai onko muutto Välimerelle leppoisampaan ilmastoon ainoa vaihtoehto. Entä avantouinti?

    Atooppisen ihon lievien tai keskivaikeiden oireiden hoidossa voidaan käyttää kortisonivoiteita. Ne eivät kuitenkaan aina riitä hillitsemään oireita. Mikäli oireet pahenevat aina kortisonivoidekuurin jälkeen, ihotautilääkäri voi määrätä ylläpitohoidoksi voidemaisia kalsineuriinin estäjiä, joilla tarkoitus on estää ihottuman uusiutumista. Sekä lääkevoidekuurien aikana, että taukojen ajan tulisi aina käyttää kosteusvoiteita, mikä voi toisinaan tuntua hyvin raskaalta, sillä kosteusvoiteen käyttö tulisi olla päivittäistä.

    Mikäli paikallishoidoilla ei saada riittävää vastetta ihotautilääkäri voi määrätä myös systeemilääkityksiä ihottumaoireiden hoitoon. Osa saa myös valohoidosta avun oireisiin, osa hyödyntää juurikin luonnonvalohoitoa, joka saattaa rauhoittaa oireita pidemmäksikin aikaa, mutta tällöin riittävästä aurinkosuojasta tulee huolehtia.

    Ruokavalion merkityksestä on jonkin verran tutkimusnäyttöä atooppisen ihottuman hoidossa, mutta ongelma on se, että vain osa potilaista saa avun ruokavalion muutoksella. Lisäksi ruokavaliolla saatava hyöty näyttäisi keskimäärin olevan pieni tutkimusten perusteella vaikka joitain poikkeuksiakin on. Eräässä tutkimuksessa D-vitamiinipuutoksen korjaaminen näytti vähentävän ihottuma oireita lapsilla. Toisissa tutkimuksessa taas esim. vitamiinilisillä ei nähty vaikutusta atooppisen ihottuman hoitotasapainoon.

    Etenkin ruoka-aineiden välttämisen kohdalla on tärkeä muistaa myös se, että tämä voi osaltaan altistaa puutostiloille, ja joidenkin ruoka-aineiden välttäminen täysin saattaa myös lisätä riskiä IgE-vasta-ainevälitteisen ruoka-aineallergian kehittymiselle, joka voi joissain tapauksissa johtaa myös anafylaktisen reaktion kehittymiseen kyseistä ruoka-ainetta kohtaan.

    Veden juonnin lisääminen ei itsessään näyttäisi vähentävän atooppisen ihottuman oireita, mutta riittävä veden juonti tukee ihon normaalia terveyttä ja kosteutusta, minkä myötä ihon voidessa paremmin, voi myös atopia oireet olla jonkin verran vähäisempiä.

    Avantouinnista ei ole tehty laajoja tutkimuksia atopian hoidossa, mutta tiedetään, että kylmä vesi hillitsee ihon tulehdusta, ja voi myös vähentää ihon ärsytystä/kutinaa, jolloin avantouinti voisi tätä kautta myös auttaa ainakin hetkellisesti atopiaoireisiin. Uimisen jälkeen ihon pintaan jäänyt vesi kannattaa sitoa ihoon kosteusvoiteella.

  • Luomitarkastukseen? Millaisella kynnyksellä erilaisiin ihomuutoksiin kannattaa puuttua?

    Luomitarkastukseen? Millaisella kynnyksellä erilaisiin ihomuutoksiin kannattaa puuttua?

    Ihon säännöllinen tarkkailu on tärkeää erityisesti, jos on sairastanut ihosyövän tai sen esiasteen tai jos iholla on runsaasti luomia (yli 100). Omaseuranta tarkoittaa koko kehon ihon tarkistamista peilien avulla tai läheisen avustuksella. Huomiota tulee kiinnittää vanhoihin, muuttuneisiin sekä uusiin, epäilyttäviin/muista poikkeaviin ihomuutoksiin.

    Melanoomaan viittaavat pigmentoituneet ihomuutokset voi itse tarkistaa ABCDE-säännön avulla:

    A (Asymmetry): Epäsymmetria (epäsäännöllinen muoto ja pigmentaatio)

    B (Border): Reuna (epätarkka ja polveileva)

    C (Color): Väri (kirjava tai muista luomista poikkeava)

    D (Diameter): Koko yli 5–6 mm

    E (Evolution): Muutos (kasvu tai muuttuminen aiemmasta)

    Tyvisolu- ja okasolusyöpään viittaavat oireet: Tyvisolusyöpä ilmenee usein hitaasti kasvavana näppylänä, joka toistuvasti haavautuu ja rupeutuu. Se voi myös muistuttaa arpea tai ihottumaa. Okasolusyöpä puolestaan voi kehittyä nopeastikin haavautuvaksi ja kosketusarkaksi muutokseksi. Ihosyövän esiasteet muistuttavat usein ihottumaa, mutta eivät parane perusvoiteella tai tavanomaisella hoidolla.

    Milloin lääkäriin? Epäilyttävät ihomuutokset on aina hyvä näyttää ihotautilääkärille. Vaikka luomi olisi aiemmin arvioitu hyvälaatuiseksi, se voi muuttua ajan myötä. Muutosten havaitseminen varhaisessa vaiheessa on tärkeää tehokkaan hoidon kannalta. On tärkeä muistaa, että kaikki poikkeavan näköiset luomet eivät kuitenkaan ole ihosyöpää vaan kunkin ihotyypistä riippuen luomet näyttävät erilaisilta vaikka ne olisivatkin täysin hyvänlaatuisia.

  • Ruusufinnin ja siihen liittyvän punoituksen eli couperosan esteettinen hoito?

    Ruusufinnin ja siihen liittyvän punoituksen eli couperosan esteettinen hoito?

    Ruusufinnin ja couperosan hoidossa keskeistä on ihon tulehduksen, punoituksen ja laajentuneiden verisuonten hoito. Hoitoon kuuluu myös elämäntapamuutokset, kuten laukaisevien tekijöiden välttäminen, auringolta suojautuminen ja hellävarainen ihonhoito. Päivittäinen aurinkosuojan käyttö ja ärsyttävien ihonhoitotuotteiden välttäminen auttavat vähentämään oireiden pahenemista.

    Lievissä tapauksissa hoitona voi riittää ihoärsytystä lievittävät kosmeettiset tuotteet. Vihreäpigmenttiset meikkivoiteet voivat auttaa neutraloimaan kasvojen punoitusta, ja kosteuttavat voiteet tukevat ihon läpäisyesteen normaalia toimintaa. Ihon puhdistuksessa suositellaan herkälle iholle sopivia tuotteita, kuten saippuatonta, mietoa puhdistusainetta, joka ei häiritse myöskään ihon pH-tasapainoa.

    Vaikeammissa tapauksissa esteettisiin hoitoihin kuuluu myös laserhoidot ja IPL-hoidot, jotka vähentävät pysyvää punoitusta ja näkyviä pintaverisuonia. Verisuonilasereilla voidaan kohdistetusti hoitaa laajentuneita hiussuonia eli teleangiektasioita. Hoitotulokset eivät ole pysyviä, ja ylläpitohoitoja tarvitaan säännöllisesti.

    Lääkinnällisiin hoitokeinoihin kuuluvat punoitusta vähentävät paikallishoidot, kuten brimonidiini, jotka supistavat verisuonia ja lievittävät punoitusta. Papulopustulaarisessa eli näppyjä aiheuttavassa ruusufinnissä käytetään usein atselaiinihappoa tai ivermektiiniä, joilla on tulehdusta hillitsevä vaikutus. Vaikeissa tapauksissa suun kautta otettavat tetrasykliinit tai isotretioniini voivat olla tarpeen.

    Yhdistelmähoito on usein paras ratkaisu ruusufinnin esteettisessä hoidossa. Terveelliset elämäntavat, huolellinen ihonhoito, laserhoidot, IPL-hoito, ja lääkinnälliset vaihtoehdot voivat yhdessä tarjota pitkäaikaisia tuloksia ja parantaa ihon ulkonäköä.

    Varaa aika vastaanotolleni ja mietitään yhdessä sinun tilanteeseen sopivin hoito!

  • TSWS eli topical steroid withdrawal syndrome. Onko tämä ihan oikea vaiva?

    Koko kysymys: Heippa, somessa on viime aikoina tullut vastaan sellainen kuin TSWS topical steroid withdrawal syndrooma. Onko tämä ihan ”oikea vaiva”? Tällöin kerrotaan yleensä että ihoa on hoidettu kortisonilla ja sitten kun sen käyttö on lopetettu, iho räjähtää entistä pahemmaksi. Mietin, voiko olla kyse vaan ihon kunnon pahenemisesta koska tarpeellinen lääkehoito lopetetaan vai oikeasti tällaisesta ”kortisoniriippuvuudesta”. Suomenkielistä tietoa on vaikea löytää. Kiitos jos vastaat!

    TSWS (Topical Steroid Withdrawal Syndrome) tai TSW on todellinen, mutta harvinainen ilmiö/oirekuva, ja tutkimustietoa aiheesta kertyy jatkuvasti lisää. TSWS ilmaantuu tyypillisesti ihottumaan määrätyn vahvan kortisonivoiteen pitkäaikaisen käytön seurauksena, jolloin iho saattaa muuttua punaiseksi, hilseileväksi sekä kutisevaksi ja oireilla jopa vaikeammin kuin alkuperäinen ihottuma.

    Parhaita hoitokäytäntentä TSWS-oireiden hoidoksi tutkitaan yhä, mutta omakohtainen kokemus lievempien TSWS-oireiden hoidosta on osoittanut, että TSWS:ää epäillessä kortisonivoiteen käyttöä tulisi vähentää asteittain, ei koskaan äkillisesti. On myös tärkeää, että potilaat saavat lääkäriltä selkeät ohjeet hoidon kestosta, ja siitä mille alueille mitäkin kortisonivalmistetta tulisi käyttää. Liian vahvan kortisonin käyttö liian ohuelle iholle voi myös altistaa TSWS-oireiden kehittymiselle.

    Mikäli ihottuma pahenee voimakkaasti kortisonivoiteiden käytöstä tai ei vastaa hoitoon, tulee harkita muita vaihtoehtoja, kuten immunosuppressantteja tai biologisia lääkkeitä. TSWS usein kuormittaa myös psyykkistä jaksamista, ja tuki tälläkin osa-alueella on tärkeää ihon hoitamisen lisäksi. Tutkittua tietoa TSWS:stä saadaan koko ajan lisää ja toivon mukaan tulevaisuudessa TSWS-potilaat tunnistetaan ajoissa ja heille pystytään tarjoamaan tehokkaita hoitoja niin TSWS-oireisiin kuin alkuperäiseen ihosairauteenkin.

    Lähteitä:
    https://eczema.org/information-and-advice/topical-steroid-withdrawal-tsw/ (National Eczema Society)
    https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/38142858/
    https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/25592622/
    https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/33499686/

  • Onko tehoavaa hoitoa kasvojen ja kaulan pigmenttimuutoksiin, mm. Civatten poikiloderma?

    Onko tehoavaa hoitoa kasvojen ja kaulan pigmenttimuutoksiin, mm. Civatten poikiloderma?

    Ihon pigmenttimuutosten kohdalla on tärkeä tietää, mitä hoidetaan, jonka jälkeen voidaan valita parhaat hoidot sen mukaisesti. Aiheen laajuuden vuoksi vastaan nyt ainoastaan Civatten poikilodermaa koskien.

    Civatten Poikilodermassa tyypillisesti naisilla kaulan alueelle ilmaantuu ihon pintakerroksen ohentumista (epidermiksen atrofia), hyperpigmentaatiota tai hypopigmentaatiota, laajentuneita hiussuonia (teleangiektasiat) sekä solaarielastoosia (muutoksia ihon sidekudoksessa).

    Civatten poikilodermalle altistaa UV-säteily sekä perinnöllinen alttius, keski-ikäisillä naisilla (menopaussi, matala estrogeenitaso) riski on suurentunut ja vaaleat ihotyypit ovat alttiimpia. Lisäksi esimerkiksi kaulalle käytetyt vahvat parfyymit tai muut kosmetiikkatuotteet voivat lisätä Civatten poikiloderman riskiä.

    Hoidon kulmakiviä on tehokas UV-säteilyltä suojautuminen, hajusteiden ja muiden vahvojen/ärsyttävien iholle käytettävien tuotteiden välttäminen nimenomaan oireilevalla alueella.

    Depigmentoivien paikallishoitovalmisteiden käyttöä suositellaan. Käytännössä hoidon tulee olla jatkuvaa. Kesällä erityisesti estetään esim. UV-säteilyn aiheuttamaa oireiden pahenemista ja talvella keskitytään kesällä ilmaantuneiden pigmenttimuutosten tehokkaaseen hoitoon.

    Depigmentoivia tuotteita on laajasti markkinoilla. Pigmentaation muodostumisen prosessiin en mene nyt syvemmin, mutta tyrosiinikinaasin esto on tärkeässä roolissa ihon pigmenttimuutosten ehkäisemisessä ja hoidossa, ja tähän ryhmään lukeutuvia vaikuttavia aineita ovat esimerkiksi vahvimmasta päästä Thiamidol, 2-mercaptonicotinoyl glycoside, retinolit, atsealiini sekä monia muita. Toinen olennainen mekanismi on melanosomin toiminnan estäminen, jossa esimerkiksi niasiiniamidi (pitoisuus kannattaa olla vähintään 5%) on laajalti käytetty ainesosa.

    Laserhoidoista PDL + IPL hoidolla on saatu hyviä tuloksia. Fraktionaalinen laserhoito auttaa myös ihoatrofian oireisiin.

  • Iktyoosi ja sen hoito

    Iktyoosit (ns. kalansuomutaudit) ovat pääosin perinnöllisiä ihotauteja, joiden vaikeusaste vaihtelee lievästä hyvin vaikeaan. Sen oireita ovat varhaislapsuudessa alkava ihon kuivuminen ja hilseily, joka muistuttaa kalansuomukuviota. Usein iktyoosipotilailla on myös taipumusta atooppiseen ihottumaan.

    Tavallinen iktyoosi todetaan yleensä ihottuman ulkonäön ja sukuhistorian perusteella. Epäselvissä ja poikkeavissa tilanteissa voidaan tarvita lisätutkimuksia, kuten ihokoepalaa diagnoosin varmistamiseksi tai geenitutkimuksia iktyoosia aiheuttavan geenivirheen tunnistamiseksi.

    Iktyoosin hoidossa hyvä ihonhoito auttaa hillitsemään oireita. Ihon säännöllinen kuorinta esim. kylvyn jälkeen on osalle iktyoosipotilaista arkipäivää. Ihon kosteutus on myös tärkeää ja esim. suihkun jälkeen tehty ihon rasvaus auttaa sitomaan suihkun jälkeisen kosteuden ihon pintaan.

    Ihon kuollutta solukkoa on hyödyllistä pyrkiä pehmittämään ja kuorimaan säännöllisesti. Tähän sopivia keratolyyttejä ovat esimerkiksi glykolihappoa, salisyylihappoa tai ureaa sisältävät voiteet ja paikallishoitotuotteet.

    Suun kautta otettavia retinoideja voidaan myös käyttää vähentämään iho-oireita iktyoosissa. Sen sijaan paikallisten iholle levitettävien retinoidien hyöty yleensä tässä koko ihoa koskevassa sairaudessa on rajallinen.

    Iktyoosipotilailla tavataan D-vitamiiniputosta tervettä väestöä useammin, joten riittävästä D-vitamiinin saannista kannattaa huolehtia.

    Lisäksi muista harvinaisemmista hoidoista löytyy pienillä potilasmäärillä tehtyjä tutkimuksia. Iktyoosia ei voi luonteensa vuoksi ehkäistä.

  • Miksi psorin diagnostinen polku on niin pitkä ja hankala? Monet saavat avun vasta vuosien kuluttua ensioireista.

    Tavallisen psoriaasin diagnoosin tulisi olla yksinkertainen, erityisesti ihosairauksiin perehtyneelle lääkärille. Tavanomaisen psoriaasin diagnoosi tehdään esitietojen ja ihottuman ulkonäön perusteella. Sen sijaan ihokoepalassa psoriaasin tunnuspiirteet ovat yleensä vaikeasti havaittavissa.

    Mikäli psoriaasia yritetään diagnosoida ihokoepalasta, tarvitaan usein monia koepaloja eri ihottumaläiskistä usein eri ajankohtina, jolloin jossain koepalassa saatetaan nähdä psoriaasin kriteerit täyttävät löydökset.

    Haasteet psoriaasin diagnostiikassa nousevat esiin tilanteissa, joissa taudinkuva ei ole tyypillinen. Tällöin juuri ihokoepaloista yritetään löytää psoriaasin diagnoosin varmistavia löydöksiä, jolloin diagnoosin saaminen voi kestää pitkään. Joskus taas psoriaasin epätyypilliset iho-oireet muuttuvat tyypillisiksi vuosien oireilun jälkeen.

    Toisaalta psoriaasin luonne myös pitkittää diagnoosin saamista. Lieväoireista psoriaasia ei ole välttämätöntä hoitaa, mikäli potilas ei kärsi oireista. Tällöin tutkimuksiin saatetaan hakeutua vasta vuosikymmenien oireilun jälkeen, kun tilanne jostain syystä hankaloituu.