Psoriasis

Tavallisen psoriaasin diagnoosin tulisi olla yksinkertainen, erityisesti ihosairauksiin perehtyneelle lääkärille. Tavanomaisen psoriaasin diagnoosi tehdään esitietojen ja ihottuman ulkonäön perusteella. Sen sijaan ihokoepalassa psoriaasin tunnuspiirteet ovat yleensä vaikeasti havaittavissa.

Mikäli psoriaasia yritetään diagnosoida ihokoepalasta, tarvitaan usein monia koepaloja eri ihottumaläiskistä usein eri ajankohtina, jolloin jossain koepalassa saatetaan nähdä psoriaasin kriteerit täyttävät löydökset.

Haasteet psoriaasin diagnostiikassa nousevat esiin tilanteissa, joissa taudinkuva ei ole tyypillinen. Tällöin juuri ihokoepaloista yritetään löytää psoriaasin diagnoosin varmistavia löydöksiä, jolloin diagnoosin saaminen voi kestää pitkään. Joskus taas psoriaasin epätyypilliset iho-oireet muuttuvat tyypillisiksi vuosien oireilun jälkeen.

Toisaalta psoriaasin luonne myös pitkittää diagnoosin saamista. Lieväoireista psoriaasia ei ole välttämätöntä hoitaa, mikäli potilas ei kärsi oireista. Tällöin tutkimuksiin saatetaan hakeutua vasta vuosikymmenien oireilun jälkeen, kun tilanne jostain syystä hankaloituu.

Psoriasis ja muutkin ihottumaoireet käsissä voi olla erityisen haastavia töissä, joissa kädet altistuvat jatkuvasti ärsyttäville tekijöille kuten kosteudelle, puhdistusaineille ja käsidesille. Ensisijaisesti työperäisten käsi-ihottumien kohdalla pyritään edes jossain määrin helpottamaan käsiin kohdistuvaa ärsytystä esim. työtehtäviin vaikuttamalla, tämän osalta toisinaan vaihtoehdot ovat kuitenkin vähäisiä.

Psoriaasin paikallishoitoina ensisijaisesti käytetään vahvoja kortisonivoiteita kuuriluontoisesti. D-vitamiinijohdannaisten ja kortisonivoiteiden yhdistelmävalmisteista voi saada vielä paremman avun psoriaasissa. Pitkäaikaisen hoidon tueksi ja ihottuman uusiutumista ehkäisemään voidaan harkita psoriaasissa kalsitriolihoitoa, tai muissa ihottumissa kalsineuriinin estäjiä.

Mikäli paikallishoito ei riitä tai psoriaasi aiheuttaa merkittävää toiminnallista haittaa, voidaan harkita systeemisiä hoitoja, kuten metotreksaattia, apremilastia tai biologisia lääkkeitä (IL-17- tai IL-23-estäjät). Myös valohoito (kapea-alueinen UVB) on yksi vaihtoehto.

Joissain tapauksissa vaikean ja hoitoresistentin ihottuman kohdalla, joka pahenee aina töissä ja parantuu esim. lomilla, saatetaan tulla tilanteeseen, jossa täytyy pohtia olisiko työtehtäviä mahdollista muuttaa niin, että käsiä ärsyttäviä tekijöitä olisi vähemmän. Harvinaisissa tapauksissa tulee eteen myös keskustelu esim. uudelleen kouluttautumisesta sellaiselle alalle, jossa käsiä ärsyttäviä tekijöitä ei ole.